Ihana päivä!

Mun oli nyt ihan pakko tulla kertomaan teille mun päivästä. Ja teen tämän myös itseäni varten, että joskus huonona päivänä -kun mikään ei yksinkertaisesti vaan onnistu ja on koti-ikävää- muistaisin, että vaihtarivuosi on todellakin kaikista vaikeuksistakin huolimatta arvokas ja kannattava kokemus!

Mulla on nyt parina viime viikkona ollut kova koti-ikävä, pahempi kuin koskaan ennen ja mikään ei ole oikein tuntunut kiinnostavan. Kaikki on kuitenkin ollut oikein hyvin, ei ole mitään erikoista eikä ikävää tapahtunut ja hostperheen kanssa ei ole ikinä ollut mitään ongelmia, mutta koti-ikävä oli vaan iskenyt. Nyt oon kuitenkin päässyt sen yli. Juttelin hostäitin kanssa ja kehitettiin erilaisia ratkaisuja mun koti-ikävään ja sen ansiosta sain itseni hankkimaan ittelleni enemmän tekemistä. Joka päivä tällä viikolla oon käynyt erilaisissa jumpissa ja se on auttanut ja oon saanut lisää energiaa normaaleihin koulupäiviin. Sen lisäksi kysyin kanadalaista YFU:n vaihtaria Marie-Catherinea kanssani keskustaan ja koulussa tänään menin juttelemaan ihmisille ja sen takia mulla on ensi torstaiksikin uutta tapaamista! Lisäksi kaksi luokkalaistani tyttöä tulee meille huomenna. Vielä viime viikonloppuna mulla ei tuntunut olevan tarpeeksi sosiaalista elämää, nyt tiedän jo, että mulla on vähintään kolme kaveria täällä!

Nyt siis vihdoinkin tähän päivään. Aamu alkoi ihan normaalista, kymmeneltä kouluun ja selvisi, että mulla olikin vain kolme oppituntia. Olin aamusta asti tosi virkeä ja positiivisella tuulella (johtuen varmaan siitäkin, että illalla olin sopinut tapaavani Marie-Catherinen, mitä odotin innolla), ja olisin helposti jaksanut peruuntuneet kuviksen tunnitkin.

Koulun jälkeen kirjoitin blogia ja rentoilin kotona ja kello neljän jälkeen suuntasin bahnhofille. Keskustassa katselin puoli tuntia itsekseni joululahjoja ja kuudelta tavattiin Marie-Catherinen kanssa. Käytiin kaupoissa joululahjoja metsästämässä ja lopulta päädyttiin kahvilaan. Siellä tilattiin (yllättäen) syötävää ja juotavaa saksaksi, ja tarjoilija huomasi ettei olla Saksasta kotoisin ja alettiin sitten vähän jutella kolmestaan. Hän oli ehkä parikymppinen mies ja kotoisin Espanjasta ja hänkin on ollut täällä vajaa puoli vuotta. Jaettiin sitten vähän kokemuksia ja mentiin Marie-Catherinen kanssa pöytään ja syötiin ja juteltiin. Kun oltiin valmiita, tarjoilija tarjosi meille ilmatteeksi tiramisu-kakun! :) Hän oli niin mukava. Kahvilan sulkemisen jälkeen siirryttiin yläkerran McDonaldsiin ja jatkettiin juttelua. Oltiin koko neljä tuntia juteltu taukoamatta ja huomattiin, kuinka paljon meillä onkaan yhteistä. Sovittiin jo kaikkea, mitä tulevaisuudessa aiotaan tehdä ja jaettiin kokemuksia ja ideoita vaihtarivuoteen liittyen toisillemme. Ihan uskomatonta, niin hyvä fiilis jäi tuon tapaamisen jälkeen, oon kaivannut tuollaista taukoamatonta selitystä niiiiin kovasti. Onneksi pyysin häntä kanssani keskustaan!

Lähdettyäni bahnhofille odottelemaan junaa, kaksi jääkiekkopelissä ollutta tyttöä koulustani tuli mua tervehtimään. Alettiin siinä sitten jutella ja junan tultua siirryttiin junaan juttelemaan. Junassa istuimme sellaisilla vastakkaisilla neljän hengen penkeillä ja sinne tuli myös nuori poika rottansa (:'D) kanssa. Näillä samoilla paikoilla istuivat myös kaksi vanhempaa naista ja joku parikymppinen nainen. Alettiin sitten yhtäkkiä keskustella keskenämme ja ihastelimme (toinen tyttö koulustamme kyllä pelkäsi) pojan rottaa ja juttelimme nuoren naisen kahdesta (:'''D) rotasta ja niiden kaikista erilaisista värimahdollisuuksista ynnä muusta hyvin jännästä hahah. Junamatkan jälkeen jäätiin koululaistemme kanssa samalla pysäkillä ja he kysyivät mua seuraavan kerran heidän kanssaan jääkiekkopeliin! Toisen isällä on kuulemma vipliput kolmelle ja riittää juuri sopivasti meille.

Tosi tapahtumarikas ja ihan hullu päivä, mulla on nyt vaan niin hyvä fiilis. Vielä eilen olin harmissani siitä, ettei mulla ole täällä vielä kunnolla kavereita ja nyt on jo vaikka mitä suunnitteilla! Toivottavasti tämä piristi teidänkin päiväänne. Mulle kuuluu nyt niin hyvää! :---)